Kuin puutarhan kaunein kukka

Toukokuun 3. 2012 - peuhkurinen

Synkkää niin synkkää
on ollut suhteemme tää,
ettei ole kukat kukkineet,
eikä Jumalat hymyilleet.
Ei ennen kuin tein sen
vaikean päätöksen,
että nyt lopetan
tämän riitelyn kurjan.
Ja kun olin päätökseni tehnyt,
minä vapauduin.
Mieleni oli siis ihanan kevyt,
kun avauduin
kuin puutarhan kaunein kukka.
Kesä, kevät ja valo
oli tullut takaisin talooni.
Vuosia kestäneeseen
ilmanalaan
ummehtuneeseen
tuli kertakaikkinen STOPPI.

Enää minua ei
imetty kuiviin.

Olet pahassa pulassa

Toukokuun 2. 2012 - peuhkurinen

Tämä rakkauden
täydellinen tunne
on tunteista
petollisin.
Olet pahassa pulassa,
kun alat luottaa
liikaa näihin
tunteisiin.

Olet pahassa pulassa
pahemmassa kuin luuletkaan
ellet pidä varaasi
lemmenasioissa

Pidä pää kylmänä
ja ole ihminen.
Luota siis itseesi,
äläkä anna rakkauden
sinua sokaista
tai viedä
lopulliseen perikatoon
kanssasi.

Ei ole hölmöä olla romanttinen

Huhtikuun 24. 2012 - peuhkurinen

Osoitan suurta
kiinnostusta
rakkauttani kohtaan.
Tekojeni kautta
näytän sen
himojeni kohteelle.

Minä näet
aukaisen hänelle
aina oven.
Katson suoraan
ihailemani naisen
ruskeisiin silmiin.

Hölmöä ei ole olla
romanttinen
tässä ajassa,
jossa sydän pitää
kovettaa
ja herkkyyden päälle pukea haarniska.

Puhuttelen häntä
ja samalla salaa
toivon, että
hän rakastuisi
ikuisiksi ajoiksi
vain minuun.

Sukellan tähtisumuun

Huhtikuun 15. 2012 - peuhkurinen

Sukellan tähtisumuun,
linnunradan kaltaiseen
galaksiin,
enkä minä ole hullaantunut
yhteenkään naiseen
samanlailla valovuosiin.

Erotut eduksesi
maidonvalkealla ulkonäölläsi
yötaivaalla,
siksi minä tulen luoksesi
planeetalta maa,
telluksena se myös tunnetaan.

On hyvä tietää, että rakkaus voi löytyä
edes jostain päin maailmankaikkeudesta,
eikä kannata pettyä jos onneaan ei kohtaa
omassa todellisuudessaan.

Aurinko, tähdet tai kuu,
siellä se minun ihanuus
odottaa.
En koskaan lakkaa uskomasta
viattomaan rakkauteen
jota ilman ainakaan minä en osaa olla.

Joka toista väittää

Huhtikuun 8. 2012 - peuhkurinen

Päivä ihana
vasta alullaan
Kaikkea mukavaa
se tuo tullessaan
Kuten uuden suhteen
tai odotetun uutisen

Joka toista väittää
kokee kalvavan pettymyksen
Joka toista väittää
nielee mädän sitruksen

Tutustuin ihmiseen
josta sain ystävän
Vihdoin minulle tuli se kirje
jossa sanottiin
että vain minut
on valittu tähän tehtävään

Joka toista väittää
kokee kalvavan pettymyksen
Joka toista väittää
nielee mädän sitruksen

Tunto puuttuu Haloo

Huhtikuun 5. 2012 - peuhkurinen

Mua ruokkii äidin kädet.
Mua kannattelee naapurin jalat.
Mua seuraa metsän puut.
Mua huhuilee humalaiset kuut.

Näkö, kuulo, haju, maku.
Tunto puuttuu Haloo

Katson kukkien silmin ohi elämän.
Huminaa.
Kuulen suon kiroilevan minulle.
Minä laulan kävyille.

Nääkö, kuulo, haju, maku.
Tunto puuttuu Haloo

Hyvät treenit

Huhtikuun 5. 2012 - peuhkurinen

oli tänään. Tein lihastreeniä, askelkyykkyjä. Liikkuvuutta treenasin ja olin ohjatulla jumppapallotunnilla sekä sen perään venyttelyssä.

Nyt on hyvä alkaa henkisiin töihin.

Huhtikuun 1. 2012 - peuhkurinen

Runousopin
mukaan kerronta
on jäljittelyä.
Poikkihuilun
kaunis ääni
on ihanaa viettelyä.

Parisuhteen
auvoisuus on
silmänlumetta.
Tasapainoa
täytyy horjuttaa,
että nauttia voi onnesta.

Oravanpyörästä
pitää päästä pois,
että hyvä olla
meillä ois,
jotta rakkaus taas
kukoistaa vois.

Tunnelma
vaihtuu kesken
tämän lauseen.
Mikä painaa enää
vaakakupissa
rakkauden?

Subjektiivinen todellisuus

Maaliskuun 31. 2012 - peuhkurinen

Aukaisen henkisen häkkini oven,
josta lopulta pääsen ulos.
Vihdoinkin havaitsen todellisuuden
sellaisena kuin se on
enkä sellaisena kuin sen haluaisin olevan.

On vaikea elättää unelmiaan,
sen takia olen alkanut niitä toteuttamaan.
Olen itse tehnyt muurit ympärilleni
ja siitä syystä vaikeuttanut
subjektiivistä olemassaoloani.

Todellisuus joko on
tai ei ole totta.
Kaikki mitä näet
ei ole sitä mitä näet.
Tätä on vaikea selittää.

Ihminen, siis minä itse
teen elämästäni sellaisen
paratiisin tai helvetin.
Minä voin vaikuttaa valintoihini
jos vain haluan.

Kesä on kohta ovella

Maaliskuun 29. 2012 - peuhkurinen

Ihmisiä tulee ja menee.
Katupöly leijailee.
Elämän menoa ja tuloa
tiirailen nurkkapöydästä
kivan pienen kahvilan.

Tarjoilija kertoo työkaverilleen
kaihoisasti maasta,
jossa on aivan ihania
kulmakahvioita.
Hän aikoo mennä kesällä sinne uudestaan.

Olen aistivinani
työntekijän äänensävystä
arkirealismin inhoa
ja kaukaisten maiden
kaihoisaa kaipuuta.

Minä sen sijaan
nautin tässä ja nyt olostani.
Minun ei tarvitse
ryömiä ulos
runoilijan kolostani.

Ilma on harmaa, mutta keväinen.
Lumi on sulanut jalkakäytäviltä.
Auringon säteet poraavat reikää
harmahtavaan pilviriuttaan.
Kesä on kohta ovella.